Argh, eilen oli todelline vitutus päivä. Mun frendi delas toissa päivänä ja mä oisin nii halunnu pullon brenkkuu jeesaa ees hetkeks mun paskaa oloo, mut ei. "Se ei auta mitään, mä kelaan vaan sun parasta". MITÄ VITTUA?! Enköhän mä ite tiiä mikä on mulle parasta ja mikä ei. Voi kristus mä sanon. Juon brenkkuu millon haluun, eiks se oo jo vittu tarpeeks et lopetin kaman? Ei näköjää, vitun tyytymättömät emäsnussijat!
Tänää kelasin hommata sen vitun brenkun, ja mennä jonnekki rauhalliselle kalliolle dokaamaan sen yksin, ja sit karjua ja kirota tän maailman julmuutta siel ittekseni, ilman et kukaa äpärä tulee valittaa metelistä. Se on mun tapa kelaa frendin delaamist, jokane tyylillä. Ei kukaa muu voi tietää, mikä mua jeesaa pääsee siit yli. Ja paskin neuvo oli se, että mun pitäis vaa unohtaa se. Wtf, varmaa mä vaa UNOHDAN sen et mun frendi on delannu?! Mikä vittu näitä ihmisiä vaivaa? Mä en todellakaan oo menossa sinne terapiaa tänää, mä pidän ihan oman terapia illan tänää.
4 kommenttia:
Nojoo aika naurettava kommentti että pitäis unohtaa.. Eikö se nimenomaa oo niin että muistot ne on mitä ei saa koskaan unohtaa?
Sait just uuden lukijan! :)
Sait toisenkin uuden lukijan. Jatka ihmeessä kirjoittamista.
Hei jees, siistii :)
Lisää lukijoita ilmoittautuu! (:
Lähetä kommentti