Moro, täällä ollaan. Olin tosiaan 2kk katkaisuhoidossa, joka on auttanut selvittää mun päätä ja päihteiden käytön syytä. Mut edellee jokane neula, pilleri tai muu vastaava muistuttaa mua kamasta. Oon kuitenki pysy kuivilla, tai no, kyl mä dokaan, mut subust oon pysyny erossa. En kyl kelannu koskee siihe paskaa enää. Prinssi ei kyl vaa tajuu mua, siis et miten mä pystyn olee sen kaa vaik se käyttää. Hyvin kyl oikeestaa, oonhan mä sentää sen muija. Ja kyl mä sitä rakastan, omalla tavalla. Enkä vois sanoo, et se ois muuttunu, etten siks rakasta sitä enää. Mä oon muuttunu, se on edellee se sama jäbä kenee rakastuin joskus. Kelasin kyl mainita sille siitä, et mulle ei saa ees tarjoo mitää, koska en haluu siihe tilanteesee et joudun kieltäytyy. "Ei" on jotenki vaa nii vitun vaikee sanoo. Joten parempi vaa olla joutumatta siihe jamaa, et himot on nii suuret, et myönnyn (tai no alennun) ruiskuu.
Nyt mä käyn jubailee jonku ämmän kaa joka toinen viikko mun päihteiden käytöst ja tuntemuksist menneisyyttä kohtaa. Ja pitäs samal muka kelaa syitä, miks välit mutsin kaa on mitkä on. Sori pitäis sanoo, mut en oo viel tarpeeks valmis nielee mun ylpeyttä. Katotaa ajan mittaa. Viel en kadu tekojani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti