tiistai 11. syyskuuta 2012

Mutsiks ei oo helppo kasvaa, eikä myöskää tätä mahaa kantaa

Beibi kasvaa kovaa vauhtii, ja mä safkaan itteni kohta hengiltä. Meitsi vois vetää vaik kokonaise hevosen jos sellane mulle tuotais toho keittiöö. Painoo on tullu jo reilut 6kg lisää ja naama turvonnu muodottomaks. Muute kaikki on silt osin iha jees.

Koulu alkanu omal tahdil, ei ongelmii aamuherätyksil mut maikat stressaa beibin syntymist ja opintojen etenemist. Lupasin kuitenki pysytellä koulus nii pitkää ku mä pygen. Ei mua nyt yks maha haittaa kouluu käymäst. Se on osa elämän kiertokulkuu, eiks nii? Prinssiki on alkanu pikku hiljaa tottuu ajatuksee et siit tulee faija, eikä näytä pahemmi enää stressaavan vaik meitsin maha alkaa muistuttaa koht futispalloo, ja tietty et safkaan enemmä paris päiväs ku se viikos. Safkaa on menny aika paljo massii, mut mitä mä en mun skidin etee tekis? Keskenmeno täst viel puuttuiski kruunaamast kaiken.

En oo tosiaa pahemmi jaksanu skriivailla ku ollu toi skole ja kaikki muut paskat, neuvolat yms. Sori siit. Koitan pitää teiät ajantasal. Tsiigaillaa!