Moi, mä oon Emmi. Oon 17-vuotias päihderiippuvainen tyttö. Olen elänyt tässä huumekierteessä jo kolmisen vuotta. Päätin nyt kirjoittaa siitä tänne, jakaa tämän kaiken paskan kanssanne. Mä elän - ainakin toistaiseksi. Olen henkisesti aivan romuna. Eipä tuossa fyysisessäkään kunnossa ole kehumista. Ainakaan tällä hetkellä, kun mun jätkä veti mua turpaan piripäissään. Nyt mulla on vasenpuoli naamasta ihan turvoksissa ja huuli auennut. No mut en valita. Itsehän mä tän elämän valitsin aikoinaan.
Asun pienessä kaksiossa mun jätkän kanssa, joka on mua 7 vuotta vanhempi narkkari, ja entinen linnakundi. Ihan hyvän näkönen, tatuoitu jätkä. Nyt te tietty kelaatte miksen vaa dumppaa sitä menemää. Mut voin kertoo, et se ei oo niin helppoa miltä se kuullostaa. Mistä mä sitten saisin kamani? Ja kuka mua sitten elättäis? Valtio, jossai helvetin laitoksessa. Ei kiitos. Nyt mulla sentään on omanlainen vapaus, mutta siellä mulla ei olisi mitään vapautta. Ne hoitsut hengittäis koko ajan niskaan, enkä sais mitään yksityisyyttä. Nyt mulla sentään on vapautta liikkua, sekä tulla ja mennä miten haluan.
On mulla perhekkin. Tai no, oli. En mä oo niiden kanssa missään tekemisissä. Mutsi kusettaa sossuille, että asun himassa ja kaikki on hyvin. Ei ne ämmät tajuu mitään todellisesta elämästä, joten turha niille on siitä edes kertoa. Antaa niiden luulla, että oon oikee mutsin pikku enkeli. Senhän ne vaa haluaa kuulla. Siis että kaikki on hyvin, ja mä elän.
Oon käyttänyt kaikenlaisia aineita elämäni aikana, mutta Subutex on vienyt mun sydämen. Se on parasta mitä on. Kyllä se piriki menee viikonloppusin. Jätkä sitä enimmäkseen vetää, mutta mä vaan vedän subuja. Niistä nyt vaan tulee niin vitun hyvä olo. Onneks mä täytän keväällä 18 nii päästään matkustelemaan. Jos mä vielä elän sillon...
Asun pienessä kaksiossa mun jätkän kanssa, joka on mua 7 vuotta vanhempi narkkari, ja entinen linnakundi. Ihan hyvän näkönen, tatuoitu jätkä. Nyt te tietty kelaatte miksen vaa dumppaa sitä menemää. Mut voin kertoo, et se ei oo niin helppoa miltä se kuullostaa. Mistä mä sitten saisin kamani? Ja kuka mua sitten elättäis? Valtio, jossai helvetin laitoksessa. Ei kiitos. Nyt mulla sentään on omanlainen vapaus, mutta siellä mulla ei olisi mitään vapautta. Ne hoitsut hengittäis koko ajan niskaan, enkä sais mitään yksityisyyttä. Nyt mulla sentään on vapautta liikkua, sekä tulla ja mennä miten haluan.
On mulla perhekkin. Tai no, oli. En mä oo niiden kanssa missään tekemisissä. Mutsi kusettaa sossuille, että asun himassa ja kaikki on hyvin. Ei ne ämmät tajuu mitään todellisesta elämästä, joten turha niille on siitä edes kertoa. Antaa niiden luulla, että oon oikee mutsin pikku enkeli. Senhän ne vaa haluaa kuulla. Siis että kaikki on hyvin, ja mä elän.
Oon käyttänyt kaikenlaisia aineita elämäni aikana, mutta Subutex on vienyt mun sydämen. Se on parasta mitä on. Kyllä se piriki menee viikonloppusin. Jätkä sitä enimmäkseen vetää, mutta mä vaan vedän subuja. Niistä nyt vaan tulee niin vitun hyvä olo. Onneks mä täytän keväällä 18 nii päästään matkustelemaan. Jos mä vielä elän sillon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti