perjantai 16. joulukuuta 2011

Ei ole olemassa vanhaa pirihuoraa

Teet tätä hommaa pari vuotta, kunnes sun lempataa pihalle. Riippuvuutes ei kyl lähe mihinkää. Se on ja pysyy, joten kannattaa homma joko hemmetin rikas äijä tai vikkelät kintut, että pysyt rahoissa. Mut oon kyl kelannu, miten mä hoidan maksuasiat sitte, jos prinssi heittää veivit vai olenkohan mä sillon jo kenties kuivilla...? No, mä lähen ens vuonna Hollantiin karkuun täältä karusta Suomesta. Sit voidaa vaa katella millasta elämää pääsen siellä elämään. Hankin talon, miehen, koiran, pari muksuu ja hyvän duunin. Tai ainaki niin mä kelasin...


Mutsi otti muhun yhteyttä keskiviikkona. Kyseli mitä mulle kuuluu, ja vieläkö mä elän. Mitäköhän hittoa se musta yhtäkkiä haluaa?! Ei se oo mua ennenkää halunnu jouluks himaa. Ja vaikka haluis, nii en kyl menis. Mä vietän oman joulun täs koomaluolas, joka me ollaan tästä tehty. Mä viihdyn täällä itseasiassa yllättävän hyvin. Tää on mulle nyt hima.



Voisin itseasias täst koht puolii alkaa valuu kauppaa ostaa röökii ja safkaa. En oo taas syöny sunnuntain jälkeen ku yhen banaanin. Ja sitäkään en syöny loppuu ku lens laatta. Viikossa paino pudonnu jo 1,7kg. Mut tosiaan, yritän kirjottaa miten voimiltani pystyn. Pariin päivään en oo saanu mistään näkemästäni selvää. Nyt näen jotenkin sumeesti kaiken. 


"Sitä saa mitä tilaa"

Ei kommentteja: